Puoliso: Vihitty 1.11.1761 Pälkäne
Margareta Elisabeth Carsten
syntynyt 22.5.1741 Pälkäne,Ruotsila, kuollut 1805 Vesilahti,Korpiniemi,Vihastu, kummit: Pehr Cedersparre, Petter Johan Armfelt, fru Margareta Ruuth och jungfru Margareta Svinhufvud.
Puolison vanhempia:
| | (i) | Petter Georg Pettersson Carsten, Korpraali, arkkimestari, kornetti, syntynyt 1708 Pälkäne,Ruotsila, kuollut 19.7.1765 Pälkäne,Ruotsila. Perukirja 30.12.1768 Pälkäne Ruotsila rusthåll: framledne cornetten Petter Georg Carsten, änkafru Ulrica Svinhufwud, söner Petter Gustaf och Carl Carsten samt döttrarna Margareta Elisabet, Ulrica Sophia, Christina Loviisa, Chatarina Charlotta, Anna Juliana, Eva Beata, Helena, Hedvig och Eleonora Carsten. Dotter Margareta Elisabet gift med wäfware mäster Matts Myllin. Omyndigas förmyndare cornetten Johan Pommelin, i ställen commission landmätare Johan Rungius. Rusthållet är skatte och framledne cornettens arfjord. Maula hemman under rusthåller är til skatte köpt 22.5.1766. Velkoja til landbonde Henric Eliasson ifrån Oxala, til rusthållare Henric Kärsä, til bonde Michel Mårtensson Mickola ifrån Luikala, til probsten Martins arfwingar, til rusthållare Johan Lassila ifrån Äimälä, til probsten Rothovius, til framledne corporalen Bergstadiis arfwingar, til augmentsbonde nämdeman Thomas Maula, til skomakare Ekorn, til skomakaren i Åbo, til corporalen Rennerfelt.
Pälkäneen 3.12.1768 §40: framledne cornetten Petter Georg Carsten, förmyndare för omyndiga barn herr Commissions landmätare Johan Rungius. Vihitty 16.10.1740 Sääksmäki. | | | (ä) | Ulrica Svinhufvud af Qvalstad, syntynyt 1723 Ruotsi,Vessland, kuollut 1800 Pälkäne,Ruotsila. | | | (ii) | Petter Petrusson Carsten, Luutnantti, rykmentin kortteerimestari, syntynyt 1670 Viipuri, kuollut 15.5.1711 Pälkäne,Ruotsila. Sai avioliittonsa kautta Ruotsilan rusthollin Pälkäneellä. Omisti Pälkäneen Ruotsialan rusthollin vuoteen 1711 .
Lammin käräjät 1724: Hr Abraham Carstenius edustajanaan rakuuna Magnus Molin vaatii saataviaan edesmenneen Kosken kappalaisen Jöran Pahlmanin leskeltä Maria Pachalenialta. Mainitaan regementsqvarternmästare Carsteniis enckia Elisabeta Rutenhielm, Rutenhielms senare man uppbordskrifvare Sigfred Lempe vilken 1720 död. Son efter regementsqvarternmästere unga Petrus Carstenius. Tuomitaan leski Maria Pachalenia maksamaan velkansa.
Pälkäneen käräjät v. 1740: qvarternmästare Petter Carsten död maj. 1712 i Ruotsila, son archellimästare Petter Georg Carsten, framledne ryttmästare Gustaf Rutenhielm död utan inga barn och bröstarvingar. Äldsta syster välbörde fru Elisabet Rutenhielm varit gift med afledne regementqvarternmästare Petter Carsteen, deras son Petter Georg Carsteen. Broder lieutenant Simon Rutenhielm.
Pälkäneen kirkontilit v. 1710: Ruotzila hr regementqvarternmästarens barn graföpning i kyrkan.
Pälkäneen kirkontilit v. 1711: regementsqvarternmästare Carsten med st. b. kl. under kyrkan i Myttäälä graf. Vihitty 20.5.1706 Sääksmäki,Voipaala. | | | (iä) | Christina Elisabet Jöransdotter Ruthenhjelm, syntynyt 1670 Sääksmäki, kuollut ennen 1740. Pälkäneen ja Sahalahden käräjät 14.-20.3.1740: framledne ryttmästare Gustaf Ruthenhilem, des afledne syster fru Elisabeth Ruthenhielm varit gift med framledne regements qvarternmästare Petter Carsten och med homon son Archelinmästare Petter Georg Carsten.. en broder leutnanten Simon Ruthenhielm. | | | (äi) | Peter Gustaf Svinhufvud af Qvalstad, Luutnantti, Rapolan isäntä, syntynyt 1696, kuollut 21.10.1732 Sääksmäki,Rapola. Qvalstadin aatelissuku n:o 7.
Per Gustaf Svinhufvud af Qvalstad kuului vanhaan ruotsalaiseen aatelissukuun. Alkujaan taalainmaalaisen suvun kotikartanoksi oli 1600-luvulla vakiintunut Upplannissa sijaitseva Qvalstad. Ruuthien tavoin Svinhufvudit olivat sotilassuku. Vuonna 1696 syntyneen Per Gustafin isä Isak palveli suuren Pohjan sodan alkuvuosina luutnanttina Västmanlannin rykmentissä. Isak Svinhufvud menehtyi taisteluissa saamiinsa vammoihin vuonna 1707 Puolassa. Per Gustaf seurasi suvun perinteitä ja liittyi jo keväällä 1712 armeijaan. Armeijan huutavasta miehistöpulasta kertoo se, että kesällä hänet ylennettiin ensin Helsinglannin jalkaväkirykmentin vääpeliksi ja jo elokuussa vänrikiksi. Vuonna 1713 hän oli mukana Magnus Stenbockin sotaretkellä Pohjois-Saksassa. Ruotsalaisten tappioon päättyneen Tönningenin taistelun jälkeen Svinhufvud joutui 16.5.1713 muun armeijan mukana vangiksi. Hän onnistui kuitenkin jo samana vuonna pakenemaan Tanskasta. Palattuaan Ruotsiin hän sai kesäkuussa 1714 matkarahat päästäkseen takaisin omaan rykmenttiinsä. Joulukuussa 1717 Per Gustaf ylennettiin luutnantiksi. Syyskuussa 1719 eli jo ennen sodan päättymistä hän erosi armeijasta.
Per Gustaf Svinhufvud oli viimeistään vuonna 1722 avioitunut isonvihan ajaksi Ruotsiin paenneen Margaretha Ruuthin kanssa. Nuoripari asettui aluksi Vadin tilalle Västlandin pitäjään Upplantiin, jossa heidän toiseksi vanhin tyttärensä syntyi vuonna 1724.
Edellä näimme kuinka huonossa kunnossa Rapolan kylän tilukset olivat 1720-luvun puolivälissä, jolloin Per Gustaf Svinhufvud ja Margaretha Ruuth asettuivat sinne. Perhe onnistui saattamaan tilukset taas säännölliseen viljelyyn. Jälleenrakentamista auttoi pitkä, vuoteen 1730 asti kestänyt verovapaus. Viljelmien tilaa kuvaa se, ettei kylvö noussut vuonna 1730 kuin kymmeneen tynnyriin. Kylän peltoala oli siten laskenut noin kymmeneen hehtaariin.
Timilän kunto koheni vähitellen eikä koko 1700-luvun aikana Svinhufvudien tilalle kertynyt enää uusia verorästejä. Per Gustaf Svinhufvud lienee kuitenkin lukuisten muiden karoliiniupseerien ja aliupseerien tavoin kärsinyt sodan aikana saamistaan vammoista tai sairauksista. Tähän viittaavat sekä hänen varhainen eronsa armeijasta että hänen kuolemansa vain 36?vuotiaana vuonna 1732. Hautasijansa Per Gustaf Svinhufvud sai Sääksmäen kirkon kuorista.
Per Gustaf Svinhufvudin kuoltua Margaretha Ruuth jäi yksin viiden alle kymmenvuotiaan lapsen kanssa hoitamaan Rapolaa. Per Gustaf Svinhufvud oli 1720-luvulla ottanut myös Papusen viljelykseensä. Margaretha Ruuthin voimavarat eivät yksin riittäneet huolehtimaan koko kylän tiluksista, joten hän antoi 1730-luvun puolivälissä osan niistä kahden lampuodin viljeltäviksi. Seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä kartanoon oli perustettu myös yksi torppa. Margaretha Ruuthin oma talous oli vaatimaton, sillä apunaan hänellä oli vain pari kolme piikaa ja toisinaan myös yksi renki. Pikkuvihan jälkeen 1740-luvulla Rapolaan, ilmeisesti Papusen maille asettui muutamaksi vuodeksi vanha vääpeli Dufva, joka kuoli vuonna 1748. Vuoden 1739 talvikäräjillä todistettiin kuinka niukka Margaretha Ruuthin toimeentulo oli. Neljän alaikäisen lapsen kanssa - nuorin tytär oli kuollut jo tammikuussa 1733 - hänellä ei ollut muuta toimeentuloa kuin mitä Rapolan 'pieni ja köyhä rustholli' tuotti.
Vaikka Margaretha Ruuthin talous oli tiukoilla, jäi jotain säästöönkin. Tätä todistaa se, että vuonna 1749 hän kykeni lunastamaan Timilän perintötilaksi. Reduktion myötä Ruuthit olivat menettäneet Timilän perintöoikeuden ja siitä oli tullut kruununrustholli. Perintö- ja kruununtilan välinen ero ei ollut kovin suuri. Niiden verorasituksessa ei ollut eroa, mutta kruununtilallisen nautintaoikeus tilaan oli monien rajoitusten alainen. Teoriassa - ja toisinaan myös käytännössä kruununtilallista uhkasi vaara, että joku ulkopuolinen ostaa talon perintöoikeuden ja ajaa vanhan asukkaan pois talostaan. Läpi 1700-luvun niin Sääksmäellä kuin muuallakin Suomessa lukuisat kruununtilalliset ostivat talonsa perinnöksi. Aluksi tähän vaadittiin kuuden vuoden verojen suuruinen summa, mutta vuoden 1741 jälkeen tavallisten talojen ja vuodesta 1756 alkaen ratsutilojen perintöoikeuden sai maksamalla kolmen vuoden kruununveroja vastaavan määrän rahaa.
Margaretha Ruuth kuoli helmikuussa 1753. Saman vuoden kesäkuussa kolme elossa olevaa lasta kokoontuivat jakamaan perintöä. Pojista vanhempi, Porin jalkaväkirykmentissä aliupseerina palvellut Carl Isak oli kuollut vuotta aiemmin. Rapolan tilukset jäivät lapsista nuorimman eli vuonna 1728 syntyneen Johan Gustafin haltuun. Molemmat tyttäret olivat ehtineet jo avioitua ja muuttaa pois kotoa.
Kovin kehuttava ei Timilän kunto 1700-luvun puolivälissä ollut. Kesällä 1753 rakennuksia kuvattiin rappeutuneiksi eikä peltojen tuotto ansainnut katselmusmiesten kehuja. Timilän arvo kohosi vain 2400 kuparitaaleriin. Johan Gustaf Svinhufvud lunasti sisartensa osuuden maksamalla kummallekin 600 kuparitaaleria. Aivan varaton talous ei ollut, sillä irtaimistossa oli kupariesineiden ohella hopeita ja tina-astioita. Ne jaettiin tyttärille Johan Gustafin saadessa osakseen muun irtaimiston. Siitä sekä tilan rakuunan varusteista ja hevosesta hän maksoi vielä erikseen yhteensä 700 kuparitaaleria sisarilleen.
Isonvihan jälkeisessä jälleenrakennustyössä kartanoiden päärakennusten uusiminen ei ollut päällimmäisenä tehtävänä. Vasta kun tilukset oli saatu kuntoon ja toimeentulo turvattua, voitiin rakentaa uusia säädynmukaisia päärakennuksia. Sääksmäellä sellainen nousi 1730-luvulla mm. Voipaalaan, Vuorentakaan, Solbergaan sekä Ritvalan Hakalaan. On epätodennäköistä, että Per Gustaf Svinhufvud tai hänen leskensä olisi rakennuttanut Timilään uuden päärakennuksen. Tämä tehtävä jäi seuraavalle sukupolvelle.
Rapolan Timilän omistaja 1725-1732.
Wasastjerna: Fänrik vid Helsinge regimente 24.8.1712; Löjtnant derst. 12.12.1717; Afsked 30.9.1719 och bodde sedermaera i Sääkämäki socken, dog derst. 1732 och berfrafven s.å. 21.10., var 36 år gammal.
Riddarhuset: Förare vid Liewens dragonregemente 1712-05-01. Sekundfältväbel vid Hälsinge regemente s. å. i juli. Fänrik därst. s. å. 24/8. Konfirm.fullm. 1717-01-30. Fången vid Tönningen 1713-05-16. Hemkom s. å. Löjtnant vid regementet 1717-12-12. Avsked 1719-09-30. Död 1732 på Rapola i Sääksmäki socken i Finland och begraven s. å. 21/10.
Sääksmäen käräjät v. 1726: leutnanten Petter Gustaf Svinhufvud, des svärfader sahl ryttmästare Carl Ruuth. Vihitty 1722 Sääksmäki. | | | (ää) | Margareta Carlsdotter Ruuth, syntynyt 29.10.1697 Sääksmäki,Ritvala,Toppola, kuollut 23.2.1753 Sääksmäki,Rapola. Rapolan Timilän omistaja 1732-1753. |
|
|