Taulu 1

I Eero (Eric) Antinpoika Sund , Korpraali, syntynyt 11.4. 1783 Luopioinen,Kouvala,Hyllinen, kuollut 18.8. 1852 Sääksmäki,Jutikkala, haudattu 22.8. 1852 Sääksmäki,Jutikkala. Jutikkalan kartanon renki, palvelija, paimen, itsellinen, postinkantaja, korpraali. Syntyi 1783 Luopioisten Kouvalan kylän Hyllisen talossa, jossa äitinsä oli piikana, isä Antti Simonpoika Kouvalan Toukon talon renki. Ei merkitty Luopioisten lastenkirjaan vaikka nuorempi veljensä myös syntynyt Luopioisten Kouvalassa 1788. Ilmestyy vasta 1803 Hauhon Kelkkaisiin. Armeijan palvelukseen 1803 Hauhon komppaniaan, marraskuun 1804 katselmusluettelossa pituus 5 jalkaa 6 tuumaa. Vihitty 1805 Tyrvännössä ammattina korpraali. Vuonna 1805 Hauholta Tyrvännön Lahdentaakse (palvelija), 1806 Tyrvännön Suontakana Somerojan torpassa, 20.7.1807 muutti Voipaalan kartanon palvelijaksi, 1808 Jutikkalan palvelijaksi, 1809 Kalvolaan Kuurilan kartanon rengiksi ja lopulta takaisin Jutikkalaan Kalvolasta 17.3.1811. Kuollut 18.8.1852 rutiköyhänä, haudattu ilmaiseksi, kuolinsyy rintatauti. Saanut 1851 15 kappaa viljaa köyhäinkassasta samoin kuin vaimonsa aikaisemmin samana vuonna 25 kappaa. Sääksmäen pitäjän historia (Eino Jutikkala 1934):" Jutikkalan kartano jäi 1700-luvun lopulla kapteeni Anders Blåfieldin haltuun. Tämä kuoli lapsettomana 1803, ja kun perilliset taas riitelivät Jutikkalasta, jota joitakin vuosia omistettiin sellaisissa osissa kuin 105/256 jne., jaettiin se v. 1810 kahteen taloon, joista toisen keskuspaikkana oli Hietalan tienoo. Sitä omisti majuri Carl Henrik Toll, jonka äiti oli Andersin rouvan sukulainen. Rakennettiinko tänne koskaan osakartanon huoneita, on kyseenalaista, ja vähän myöhemmin kihlakunnantuomari Carl Johan Blåfield, Andersin veljenpoika, sai molemmat osat haltuunsa; hän maksoi koko kartanosta yhteensä (1806-1831) 14.640:23 1/3 taalaria velkaseteleissä. Carl Johan kuoli v. 1834 jättäen jälkeensä nuoren lesken Aurora Ramsayn ja seitsemän pientä lasta. Rouvan hoitaessa tilaa tuhosi tuli toukokuussa 1839 koko kartanon riihiä, pajaa, ränniä ja viljamakasiinia lukuunottamatta. Samaan aikaan kuin Aurora Ramsay rakennutti Jutikkalaan uudet pää- ja talousrakennukset, hänen hiukan höperönä pidetty veljensä Adam Ramsay vuosikymmenien kuluessa raivasi ja istutti Saarioisjärven rannalle alaltaan laajan puiston. Rakennukset ja epäonnistuneet suonkuivausyritykset saattoivat perheen pahasti velkoihin, niin että eräiden suvunkeskeisten kauppain jälkeen Jutikkala oli myytävä pakkohuutokaupalla. Tällöin (1872) huusi sen rusthollari Fredrik Takkula Huittisista." Ensimmäinen torppa mainitaan Jutikkalassa 1740-luvulla. "Jutikkalan 9 torpparia suoritti v. 1852 yhteensä 936 ajo- ja 208 jalkapäivtyötä, siis keskimäärin noin 2 ajopäivää viikossa ja miehenpäiviä nähtävästi kullekin erikseen vuotta kohden määrätyn luvun mukaan; tämän lisäksi tuli heidän tehdä 144 apupäivää (siis 16 kultakin), mistä he saivat 1/4 tynnyriä rukiita ja 6 naulaa silakoita. Jutikkalan torppareilla oli kuitenkin myös suuruudeltaan epämääräisempiä työvelvollisuuksia; heidän tuli auttaa perunain ja muiden juurikasvien otossa ja riihenpuinnissa, yhteisesti heidän tuli pitää kunnossa kartanon osalle langenneet tiet ja keväisin tuli heidän laasta kartanon puisto puhtaaksi lehdistä ja risuista. Oikeudesta jauhattaa viljansa kartanon tuulimyllyssä heidän tuli jokaisen tehdä kolme jalkapäivää. Ja yleisen tavan mukaan käytettiin torpparein työvoimaa vielä kaupunkimatkoihin, joita vaadittiin kaksi, yksi pitempi ja yksi lyhyempi, ja jotka maatilan viljasadon myynnin kannalta olivatkin sisämaassa välttämättömiä. Pellavaa oli heidän kehrättävä yhteensä 2 p 14 naulaa. Kun torppari oli erilaisissa aputöissä, sai hän ruuan talosta (siihen arvioitiin kuluvan 3 t. rukiita), ja nuo rukiit ja silakat, joita maksettiin apupäivistä, ovat ilmeisesti korvausta ruuasta, jota aikaisemmin oli torppareille apupäivinä tarjottu." "Kun torpparien rasituksiin kuului erilaisia työsuorituksia, kuten kehruuta, jouduttiin tästä helposti siihen, että torppareille pantiin pieniä, oleellisesti työvelvollisuuksien luontoisia veroja. Niinpä piti Jutikkalan torppareiden tuoda kartanoon tarpeen mukaan parkkia nahanvalmistusta varten, valmistaa saavi, poimia kappa puolukoita ja koota kaksi kappaa tuhkaa. Pitempi askel otettiin kun ruvettiin vaatimaan kultakin torpparilta puoli leiviskää voita." "1800-luvulla ilmestyi kartanoihin uusi ryhmä työväkeä; muonatorpparit, joilla oli pieni maapala viljeltävänä ja jotka sen lisäksi saivat talosta viljaa, suolaa, silakoita ym., muttei minkäänlaista rahapalkkaa." Jutikkalan väestö koostui v. 1810 seuraavasti: 1 säätyläisperhe, 8 torpparia, 1 käsityöläinen/itsellinen, 2 renkiä ja 5 piikaa sekä v. 1850 seuraavasti 1 säätyläisperhe, 9 torpparia, 16 renkiä ja 11 piikaa. "Paimenen työ päättyi syksyllä mikonpäivänä. Silloin hän sai palkkansa. 1700-luvulta on säilynyt tieto Ritvalasta, että sitä maksettiin rukiissa. Voinee yleistää koko Sääksmäkeä koskeviksi ne tiedot, joita on saatu toiselta puolen Tarttilasta, toiselta puolen muista Hämeen pitäjistä: paimen sai viljapalkkaa kultakin talolta tai itselliseltä laitumella käyvien nautojen luvun mukaan (esim 1/2 kappaa päältä), ja kukin talo tai itsellinen varusti paimenen eväällä aina niin monta päivää perätysten, kuinka monta elukkaa siitä karjassa kävi." "Yhteismaalla asuvat itselliset eivät suorittaneet mitään vuokraa maapohjasta, jolle olivat pirttinsä rakentaneet, ja pirtti oli heidän omansa. Kun renki ja piika päättivät perustaa perheen, kutsuivat he kyläläiset hirsitalkoisiin; tällöin toi joka talon mies metsästä hirren, ja näistä rakensi vastanainut itselleen pirtin. Lehmää ei itsellisellä aina ollut, usein vain vuohia ja lampaita, mutta kun hän elukoilleen tarvitsi rehua, sai hän koota sitä ilmaiseksi kaskiahoilta ja ojien pientareilta, ja hänen karjansa kävi laitumella yhdessä kylän karjan kanssa. Asuntonsa luona saattoi itsellisellä olla pieniä peltotilkkuja, jotka hän kivikkoisesta mäestä itse oli raivannut. Vaikka maapohja ei ollut hänen, ei häntä kukaan voinut estää näitä tiluksia nauttimasta. Tästä kuitenkin teki isojako lopun. Huneet tosin pysyivät edelleen itsellisperheen omaisuutena, mutta ne joutuivat nyt jonkin talon tiluksille. Maapohjasta oli mäkitupalaisen tehtävä päiviä taloon. Itsellisväen asuntona oli matala tuohi- ja malkakattoinen savupirtti, johon aitta oli porstuan välityksellä yhdistetty. Myöhemmin muuttui asuinhuone uloslämpiäväksi kamariksi, ja silloin voitiin keittiöpuoli siirtää eteiseen, missä oli edelleen kiuas ja räppänä kuten savupirteissä tai myöhemmin avonainen liesi hahlapatoineen. Eteisen seinät eivät aina olleet hirsistä, joskus ne oli kyhätty vain aidaksista, jotka oli asetettu kallelleen tuvan päätyseinää vasten. Sisustus oli mitä vaatimattomin, ja säilyneistä perunluetteloista päättäen oli irtainta omaisuutta yleensä perin vähän. Itselliset elivät satunnaisesta ansiosta. Vaimot kehräsivät ja kutoivat ja pääsivät talohin askareita auttamaan, miehet kävivät metsä- ja peltotöissä. Harvoin näistä palkkaa rahassa maksettiin. Ruoan sai talosta ja sen lisäksi piimää tai maitoa ja viljaa. Monesti oli palkka saatu etukäteen lainaksi, joka vasta myöhemmin tuli työllä korvatuksi, mutta saattoi itselliselläkin olla saatavaa talolliselta, ja sai hän sitä vastaan viljellä joitakin talon ulkopeltoja. Parhaiten sai työtä kesällä viljankorjuun aikaan. Myöhemmin alettiin myös käyttää sitä tapaa, että itsellinen rupesi johonkin taloon vaikinaiseksi muonamieheksi vuosikaupalla." "Muonatorpparijärjestelmä oli 1700-luvun lopulla päässyt valtaan Suomen etelärannikon kartanoissa ja levisi sieltä vähitellen muille seuduille. Sääksmäellä näemme ensimmäisen kerran muonatorppareita Voipaalassa 1800-luvun ensi vuosina. Talonpoikaistalojen muonamiehet erosivat kartanoiden muonatorppareista sikäli, että he asuivat omissa huoneissaan. Tavallisesti he olivat kolmipäiväisiä so. heidän tuli tehdä taloon viikossa 3 päivää; tästä muonamies sai vuodessa kolme tynnyriä rukiita, jonkin verran ohria, ryynikauroja ja piimää, muutamissa kylissä ehkä lisäksi paita- ja housukangasta ja saappaatkin. Talolliset luovuttivat heille päivätöitä vastaan perunamaita pelloistaan ja heinämaita ojanvarsilta." "Tälläinen palkkaustapa oli vallalla kuutisenkymmentä vuotta sitten (1870-luku). Siellä, mistä on saatu tietoja muonamiesten palkkauksesta tai sekatyömiehen päiväpalkasta Suomessa vuosisadan alusta alkaen, on havaittu, että palkat 1800-luvun ensi vuosikymmeninä hintatason huomioonottaen pikemminkin olivat korkeampia kuin 1870-luvulla, kuin etä ne tällä välin olisivat nousseet. Sama varmaan pitää paikkansa Sääksmäkeenkin nähden. Itsellisluokan tavaton lisääntyminen jo oli omiaan painamaan palkat alas. Lisäksi tuli se, että vuosisadan puolenvälin jälkeen tehdastuotteita alkoi virrata maaseudulle ja elämä alkoi teollistua. Maaseudulla tarvittiin paljon vähemmän työvoimaa kuin ennen." "Mäkitupalaisten valtava joukko, jota v. 1868 nälkä ja rutto rumasti harvensi, oli todellista liikaväestöä, jolle ei Sääksmäellä ollut elämisen mahdollisuuksia." Rengin palkauksesta: "Vanhin Hämettä varten vahvistettu palkkataksa on vuodelta 1723, ja v. 1739, jolloin palkkataksat uusittiin, se tämän läänin kohdalta säilyi melkein muuttumattomana. Näiden taksojen mukaan tuli täysikasvuisen miehen rahapalkan olla 7 '/3 hopeataalaria ja lisäksi pestin 20 2/s (myöhemmin 211/8) äyriä, täysikasvuisen naisen 5 hopeataalaria ynnä 16 äyriä pestiä; alaikäisille maksettiin vähemmän. Vuonna 1805 palkkaustaksat, kuten monet muutkin pakkomääräykset, joita ei enää ollut pitkään aikaan noudatettu, uudessa palkollissäännössä kumottiin. Näihin aikoihin mainitaan Itä-Hämeessä, Asikkalassa, rengeille monien vaateparselien lisäksi maksetun rahassa 7 riikintaaleria (= 42 hopeataalaria), mistä viisi taalaria oli palkkaa ja kaksi pestiä, piioille vaatetavarain lisäksi 2 riikintaaleria palkkaa ja 1 pestiä. Muistitiedon ilmoittamilla palkkasummilla ei voi paljonkaan palkkausoloja valaista, sillä juuri niihin aikoihin, joihin vanhimpain ihmisten muisti ulottuu. 1860? ja 1870?luvuilla, palkat alkoivat nopeasti nousta, ja mieleen ei ole yleensä tarkkaan jäänyt minä vuosina jokin muistettu palkka on maksettu. Palkollisten vuosi laskettiin muinoin mikonpäivästä mi? konpäivään, mikä vanhastaan käytännössä ollut muuttoaika v. 1664 lailla vakiinnutettiin, eikä tämä ajankohta ennen v. 1753 tapahtunutta gregoriaaniseen ajanlaskuun siirtymistä töiden kannalta ollutkaan liian varhainen. Mutta sen jälkeen se lankesi varsinkin sateisina ja myöhäisinä vuosina keskelle viljankorjuu? ja puintikiireitä, ja useiden talonpoikien tekemien anomusten ja pitkän asiasta käydyn väittelyn ja keskustelun tulos oli, että vihdoin v. 1816 siirryttiin nykyään käytännössä olevaan muuttopäivään, marraskuun ensimmäiseen. Pyhäinpäivänä eivät uudet palvelijat suinkaan vielä saapuneet taloon, vaikka vanhat silloin poistuivatkin. Välillä oli nimittäin i t t e v i i k k o, palkollisten vapaa-aika, joka käsitti vähintään marraskuun seitsemän ensimmäistä päivää, mutta saattoi, jos isännällä ja palkollisella oli hyvät välit, alkaa jo edellisenä sunnuntaina. Täksi ajaksi sai palkollinen evästä talosta, isot pääsinkaakut ja särvintäkin. Kun talo, jossa oli paljon palkollisia, näin viikon ajaksi kokonaan tyhjeni väestä, täytyi tärkeimpiin töihin hakea avuksi itsellisvaimoja. Mutta palkolliset kokoontuivat läksiäistansseihin ja pitivät hauskaa, kun heillä kerrankin oli vapaata." .

Puoliso: Vihitty 26.12. 1805 Tyrväntö Liisa (Elisabet) Simontytär Girs , Itsellinen, syntynyt 2.8. 1786 Tyrväntö,Suontaka,Someroja, kuollut 16.8. 1852 Sääksmäki,Jutikkala, haudattu 22.8. 1852 Sääksmäki,Jutikkala. Tyrväntö Suontaka Somerojan torppa (TK 229) gift med betianten å Lahdentaka Eric Sund. Muutti Suontaan Somerojan torpasta Sääksmäelle vuonna 1807. Perässä muutti myös sisarensa Annastiina, joka avioituu Jutikkalan torpparin Erkki Martinpoika Ilomäen kanssa, perheet olivat kiinteässä yhteydessä toisiin seuraavat kaksi sukupolvea mm kummeina toisensa lapsille vielä 1870-luvulla. Kuollut rintatautiin 16.8.1852 rutiköyhänä, haudattu 1. soitolla ilmaiseksi. Kyrkoråds bästemmelse oct 1846-1847: mm. Jutikkala inh. hru Lisa Sund 20 kappaa. Vanhemmat: Simo (Simon) Juhonpoika Girs, syntynyt 15.10. 1762 Tyrväntö,Suontaka,Mattila, kuollut 19.8. 1846 Sääksmäki,Jutikkala ja Anna Pertintytär Lassila, syntynyt 24.10. 1762 Renko,Uusikylä,Lassila, kuollut 19.6. 1806 Tyrväntö,Suontaka,Someroja.