Henric Henrici Carstenius (1612)

Birth25.05.1612 Helsinki
Death06.05.1683 Viipuri
ProfessionPiispa
FatherHenric Carstens
MotherAnna Johanna Henricsdotter Vitticius
Partner Margareta Schaefer
Partner 2Catarina Hansdotter Schmidt
Child 1Catarina Henriksdotter Carstenius
Child 2Henrik Carstenius
Child 3Margareta Henricsdotter Carstenius (1638)
Child 4Petrus Henrici Carstenius (1646)
Child 5Anna Carstenius (1660)
Remarks1600-luvun loppupuoliskolla Viipurin hiippakunnan piispoina toimineista seitsemästä kirkonmiehestä viisi oli syntyperältään ruotsalaisia. Vain kaksi piispaa oli syntynyt Suomessa ja heistä toisella, Helsingin pormestarin pojalla Henricus Henrici Carsteniuksella, oli jo takanaan lähes 50 vuoden pituinen virkaura seurakuntapappina ja koulumiehenä Suomen itäisessä hiippakunnassa, kun hänet 1679 nimitettiin 67-vuotiaana raihnaana vanhuksena tämän hiippakunnan esipaimeneksi. Helsingissä syntynyt Carstenius kuului porvarissukuun, jonka juuret ovat Pohjois-Saksassa. Hänen isoisänsä oli todennäköisesti muuttanut Lyypekistä kauppiaaksi Stralsundiin ja 1610-luvun puolivälissä kuollut isä lienee tullut Pommerista Tallinnan kautta vanhaan Helsinkiin, jonka porvarina hänet mainitaan 1577, raatimiehenä 1590 ja pormestarina vuodesta 1606 lähtien. Piispan äiti Anna Henrikintytär oli suomalaista sukujuurta, Helsingin kirkkoherran Henrik Vitikan eli Witticiuksen tytär. Henricus Henrici Carstenius oli aloittanut koulunkäyntinsä kotikaupungissaan 1620. Helsingistä hän oli siirtynyt koululaiseksi Tallinnaan ja sieltä 1629 Turun katedraalikouluun. Pappisvihkimyksen jälkeen hän lähti 1632 piispa Isak Rothoviuksen kehotuksesta Saksan yliopistoihin opintojaan täydentämään ja kävi ainakin Rostockissa ja Wittenbergissä, jossa hänen opettajanaan oli muun muassa jyrkän ortodoksisen suuntauksen johtaviin teologeihin kuuluva Johann Hülsemann. Carsteniuksen opintomatka keskeytyi 30-vuotisen sodan rauhattomuuksien takia, ja 1634 hänet kutsuttiin suunnitteilla olleen Viipurin lukion logiikan ja fysiikan lehtoriksi. Lukion toiminnan alkamisen lykkäännyttyä Carstenius siirtyi seurakuntapapiksi ja toimi ensin virkaa tekevänä kirkkoherrana ja vuodesta 1635 kappalaisena Turussa, kunnes hänet keväällä 1639 valittiin Porvoon kirkkoherraksi seurakuntalaisten yksimielisellä kannatuksella. Valtakirjan kirkkoherran virkaan hän sai 31.7.1641. Seurakuntaviran ohessa Carstenius jatkoi opintojaan. Hänen filosofian alaan kuuluva väitöskirjansa valmistui huhtikuussa 1653 ja kirkkoherra promovoitiin priimuksena maisteriksi Turussa toukokuussa samana vuonna. Kolme vuotta myöhemmin hän julkaisi merkittävimmän teoksensa, Jeesuksen ristillä lausumiin sanoihin kohdistuvan ruotsinkielisen hartauskirjan Cantio cygnaea, josta myöhemmin 1600- ja 1700-luvulla otettiin uusia painoksia ja joka ilmestyi myös suomenkielisenä käännöksenä 1667. Porvoon kirkkoherrana Carstenius näyttää olleen erittäin pidetty ja arvostettu. Kirkkoherra "piti uskollisesti huolta kirkon tuloista ja oikeuksista Porvoossa", oli miehuutensa päivinä väsymättömän uuttera työssään, mutta häneltä riitti silti kiinnostusta puhtaasti maallisiinkin asioihin ja niissäkin hänen arvostelukykyynsä luotettiin. Sovinnollisen mielenlaatunsa ja "nöyrämielisyytensä" takia Carstenius tuli hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, jopa niin hyvin, että kaupunkilaiset kysyivät kirkkoherransa "hyviä neuvoja" lähes kaikissa tärkeissä asioissa, jopa pormestaria valittaessa. Kun Carstenius sitten Viipurin maistraatin ja porvariston pyynnöstä itse aktiivisuutta asiassa osoittamatta nimitettiin Viipurin tuomiorovastiksi 9.2.1667, porvoolaiset olivat hyvin pettyneitä ja tyytymättömiä Kuninkaallisen Majesteetin päätökseen. Carstenius itsekin - joka tosin oli jo 1650-luvulla kahdessa edellisessä kirkkoherranvaalissa saanut viipurilaisilta kannatusta - oli nyt ilmeisen haluton muuttamaan Porvoosta ja hänen onnistui viivyttää uuteen virkaan siirtymistään yli kahdella vuodella. Hänen virallinen virkaanastumispäivänsä Viipurissa oli 1.5.1669, mutta kuninkaan nimenomainen käsky, että Carsteniuksen oli muutettava uuteen virkapaikkaansa, on päivätty 19.3.1670. Tuomiorovastin viran ohessa Carstenius oli mainitusta vuodesta lähtien myös Viipurin lukion ensimmäinen teologian lehtori. Lukion rehtorina hän toimi 1672 ja 1676. Carsteniuksen elämänvaiheiden kuvaajat ovat ylistäneet hänen intoaan ja vakavuutta, millä hän hoiti kutsumustaan Viipurin tuomiorovastina. Todisteeksi on esitetty tuomiorovastin mittava saarnatoiminta, suuri määrä viikkosaarnoja erityisesti Vanhan testamentin teksteistä. Teologian lehtorin virkaan kuulunut lukion kristinopin opetus ei sen sijaan näytä olleen ongelmatonta, vaan ikääntyneellä tuomiorovastilla oli jo Petrus Brommiuksen piispana ollessa ilmeisiä vaikeuksia saada aikansa riittämään opettajan virkavelvollisuuksien hoitamiseen piispaa tyydyttävällä tavalla. Viipurin piispanistuimen tultua avoimeksi vain kuutisen vuotta piispana olleen Abraham Thauvoniuksen kuoltua tammikuussa 1679 hiippakunnan tuomiokapituli ehdotti tämän seuraajaksi ensisijaisesti tuomiorovasti Carsteniusta ja toisella sijalla Muolaan kirkkoherraa Arvid Forstadiusta, koska molemmat osasivat maan kieltä ja olivat perehtyneet paikallisiin oloihin. Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi puolestaan piti sopivimpana virkaan Inkerinmaan superintendenttiä Petrus Bångia, joka myös oli suomenkielen taitoinen. Tällä kertaa tuomiokapitulin ensisijainen ehdokas sai korkean esivallan hyväksynnän, ja Carstenius nimitettiin Viipurin piispaksi 30.4.1679. Myöhemmin samana vuonna hänet vihittiin piispanvirkaan Turun tuomiokirkossa. Ilmeisesti jo pitkään terveysongelmista kärsinyt Carstenius ei enää lähes 70-vuotiaana kyennyt paljon liikkumaan tarkastuksilla laajassa hiippakunnassaan, ja muutenkin hänen työkykynsä näyttää olleen varsin heikko. Hänen toimittamistaan piispantarkastuksista on tietoja vain Virolahdelta ja Säkkijärveltä 1679 sekä Uudeltamaalta ja Hämeestä 1680, jolloin piispa kävi Orimattilassa ja Valkealassa sekä entisessä seurakunnassaan Porvoossa. Valtiovaltakin tuli pian vakuuttuneeksi, että Viipurin hiippakunnan johtoon tarvittiin pikaisesti uusi tarmokas mies, ja niin päädyttiin sellaiseen tuon ajan oloissa hyvin poikkeukselliseen ratkaisuun, että piispa vapautettiin vanhuuden ja raihnauden takia kokonaan viran hoidosta ja hänen sijaisekseen määrättiin 8.3.1681 Turun piispan aiempi ehdokas, superintendentti Bång, josta Carsteniuksen kuoltua tuli välittömästi Viipurin seuraava piispa. Carstenius säilytti kuitenkin kaikki virkaansa kuuluneet palkkaedut 6.5.1683 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Carsteniuksen hautajaisissa kolminaisuudenpäivänä samana vuonna pitämässään ruumissaarnassa piispa Bång kuvaili ajan tyyliin edesmennyttä edeltäjäänsä, paitsi hurskaaksi ja nöyrämieliseksi oppineeksi, myös vakaaksi ja rehelliseksi kunnianmieheksi, joka "oli puhunut suullaan sen, mitä sydämessään oli tarkoittanut". Suoraluontoisena ja samalla sovinnollisena ja ihmisten parissa viihtyvänä seurakunnanpaimenena Carstenius oli niin pidetty ja arvostettu, että hänet vanhuksena korotettiin piispanvirkaan, jota hän ei enää jaksanut hoitaa. Luterilaisen ortodoksian ajan seurakuntapapistomme parhaimmistoon hän epäilemättä kuuluu. Kyösti Väänänen

Liitetiedot
Henricus Henrici Carstenius S 25.5.1612 Helsinki, K 6.5.1683 Viipuri. V Helsingin pormestari Henrik Fredrikinpoika Carsten(s) ja Anna Henrikintytär Witticia (Vitikka). P1 1637 - 1644 Margareta Schaefer K 1644, P1 V Turun pormestari Henrik Schaefer ja Margareta Wernberg; P2 1645 - 1683 Katarina Schmidt K 1705, P2 V Viipurin raatimies Hans Schmidt ja Katarina Croëll. Lapset: Petrus S 1646 tai 1647, K 1712, maisteri, Viipurin tuomiorovasti, P Katarina Thauvonia, eli leskenä 1714; Anna S 1660, K 1715, P Viipurin pormestari Petter Fremling K 1705. TUOTANTO. Ks. Suomen kansallisbibliografia 1488 - 1700. 1996. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. M. Akiander, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift I-II. 1868 - 1869; K. A. Appelberg, Carstenius, Heinricus. - Finsk biografisk handbok I. 1903; H. Grönroos - A.-C. Nyman, Boken i Finland. 1996; T. Hartman, Borgå stads historia I. 1906; S. Heininen, Täydennyksiä isoavihaa edeltäneen ajan piispan- ja rovastintarkastusluetteloihin // Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja 64-67. 1977; Helsingin kaupungin historia I. 1950: E. E. Suolahti, Vantaan Helsinki; Historiallisia tutkimuksia J. R. Danielson-Kalmarin kunniaksi hänen täyttäessään 70 vuotta. 1923: J. R. Koskimies, Pappien osuus tieteelliseen ja sivistykselliseen työhön Suomessa, varsinkin 16- ja 17-sataluvuilla; F. W. Kantzenbach, Orthodoxie und Pietismus. 1966; T. E. Karsten, Karsten, Carstens. - Släktbok II. 1933; E. Lehtinen, Hallituksen yhtenäistämispolitiikka Suomessa 1600-luvulla. 1961; P. Lempiäinen, Piispan- ja rovastintarkastukset Suomessa ennen isoavihaa. 1967; I. Mäntylä, Porvoon kaupungin historia II. 1994; SBL 7. 1927: A. R. Cederberg, Henricus Henrici Carstenius; C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I. 1832.