Carl Persson Ruuth (1621)

Birth1621 Sääksmäki
Death14.10.1689 Vanaja,Luhtiala
ProfessionRatsumestari
FatherPer Olofsson Ruuth
MotherMargareta Thomasdotter Bock
Partner Anna Göransdotter Nötebom (1621)
Partner 2Märta Jacobsdotter Spåre (1633)
Child 1Cornelius Reinholt Carlsson Ruuth
Child 2Peter Carlsson Ruuth
Child 3Jacob Carlsson Ruuth
Child 4Reinhold Georg Carlsson Ruuth
Child 5Carl Carlsson Ruuth (1650)
Child 6Carl Isac Carlsson Ruuth (1682)
RemarksMargareta Bockin kuoleman jälkeen Rapolan Timilä palasi takaisin Per Olofinpoika Ruuthin jälkeläisten haltuun. Vaikka 40 vuotta aiemmin Luhtialan perinyt ratsumestari Carl Perinpoika Ruuth peri nyt myös Rapolan Timilän, ei hän itse asettunut sinne vaan tilaa hallitsivat hänen sisarpuolensa Anna Palthenius ja tämän mies Thomas Mattsinpoika. Thomas oli tullut 1670-luvulla aluksi rengiksi ja sitten ratsumieheksi Timilään. Anna Andersintytär ja Thomas Mattsinpoika asuivat Timilässä 1690?luvun puoliväliin asti.
Carl Perinpoika Ruuth oli Per Ruuthin ja Margareta Bockin poika. Ensi kerran hänet mainittiin Rapolassa vuonna 1648, jolloin hän oli ehtinyt jo miehen ikään. Sääksmäen kesäkäräjillä heinäkuussa 1648 Carl Perinpoikaa ja naapuritalo Papusesta kotoisin ollutta Karin Larsintytärtä sakotettiin nimittäin salavuoteudesta. Pienen kruununtilan tytär ei kuitenkaan kelvannut aatelittomiin säätyläisiin lukeutuneelle ratsumiehelle emännäksi vaan muutama vuosi myöhemmin Carl Perinpoika avioitui Anna Nöthebomin kanssa. Carlin nuorikko oli ilmeisesti hänen velipuolensa Simon Perinpojan vaimon sisar.
Carl Perinpojasta tuli veljiensä tavoin ratsumies Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentissä. Hänen urakehityksensä oli hyvin hidasta. Omien sanojensa mukaan hän oli aloittanut ratsupalveluksen jo 1640-luvun alussa. Seuraavan vuosikymmenen lopulla hän suoritti palvelusta perimänsä Luhtialan puolesta. Huhtikuussa 1659 hänet ylennettiin vihdoin korpraaliksi. Leskeksi jäänyt Carl Perinpoika sai vuonna 1672 kuninkaallisella erityisluvalla avioitua aatelisen Märta Spären kanssa. Samana vuonna eli yli 30 vuoden palveluksen jälkeen hän valitti sitä, että monet nuoremmat olivat ohittaneet hänet ylennyksiä jaettaessa. Aivan turha ei valitus ollut, sillä jo vuotta myöhemmin Carl Ruuthista oli tullut kornetti. Carl Perinpoika oli 1670-luvun lopulla mukana Tanskan sodassa, jossa ratsuväki kärsi jälleen suuria tappiota. Vihdoin vuonna 1680 hän sai edesmenneen velipuolensa jälkiä seuraten oman komppanian komentoonsa ja yleni ratsumestariksi.
Per Olofinpoika Ruuthin pojista useimmat jatkoivat suvun ratsumiesperinnettä palvellen Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentissä. Jo edellä kävi ilmi, että sekä Simon että Carl Ruuth ylenivät ratsumestariksi. Jören Ruuthin soturinura päättyi Puolan sodassa, kun hän kaatui ratsumiehenä Thornin edustalla maaliskuussa 1656. Nuorin(?) veli Krister Perinpoika Ruuth yleni saman rykmentin luutnantiksi. Simon Perssonin pojat Gustaf, Israel ja Peter Ruthenhjelm, jotka aateloitiin isänsä ansioiden perusteella 14.9.1681, olivat suuren Pohjan sodan aikana kukin Uudenmaan ja Hämeen läänin kaksinnusratsuväkirykmentin ratsumestareita.Kaarlo Wirilander on 1700?luvun osalta todennut, että suomalaisten rykmenttien päällystöä sitoivat toisiinsa lukuisat sukusiteet. Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentin kohdalla tämä päti jo 1600-luvulla. Päällystön jäsenet olivat monin sitein sukulaistuneet keskenään.
Vuonna 1689 kuolleen Carl Perinpoika Ruuthin pojista korpraali Carl Carlinpoika Ruuth peri 1690-luvun alussa Timilän. Hän asui perheineen aluksi toisella isältään perimällään ratsutilalla Ritvalan Toppolassa. Timilä jäi lampuotien viljeltäväksi. Vasta suuren Pohjan sodan aikana noin vuonna 1711 hän muutti Rapolan Timilään. Siellä hän asui siihen asti, kun venäläiset valtasivat Sääksmäen syksyllä 1713.
Carl Perinpoika Ruuthin ajalta on säilynyt tarkka kuvaus Rapolan tiluksista ja niiden kunnosta. Vuonna 1693 maanmittari Lars Forssell kartoitti kylän maat uutta verollepanoa varten. Carl Ruuthin rusthollin eli Timilän vuotuisen kylvön katsottiin enimmillään yltävän 12 - 13 tynnyriin. Peltoja ei pidetty järin viljavina etenkään, kun rinteeltä valuva vesi kuljetti lannoitteita ja ravinteita alas järvelle. Todettakoon, että Voipaalan peltoja oli aiemmin voitu parantaa ja lannoittaa entisen salpietarikeittämön alueelta saadulla mullalla, mutta nämä varastot olivat 1690-lukuun mennessä ehtyneet. Rapolan peltojen äärellä oli pieni humalatarha, josta saatiin vuosittain noin 1 naula humalia. Tilanpitoa vaikeutti niittyjen niukkuus, mikä rajoitti karjan määrää. Heinää saatiin lisäksi metsäniityiltä ja vanhoilta heinittyneiltä kaskimailta. Kaikkiaan niityiltä eli "peltojen äidiltä" saatiin vuosittain noin 22 parmaan sato. Tämän ohella karjalle syötettiin lehdeksiä. Maanviljelyä edesauttoi peltojen äärellä ollut kuusikkoinen mäki, josta saatiin hakoja savimaiden parantamiseksi. Kaikkiaan kylässä oli noin 33 tynnyrinalaa eli noin 16 hehtaaria peltoa. Tämä vastaa 1640?luvun alun rintapeltojen alaa. Rapolan harjun itäpuoliset pellot olivat lähes kokonaan autioituneet. Vain kolme pientä lohkoa oli enää viljelyksessä. Niiden väliin oli sijoitettu tilan ratsumiehen torppa.
Verollepanon yhteydessä todettiin, että ratsutilan vero oli aivan liian korkea, sillä sitä aikoinaan määritettäessä mukaan oli laskettu myös sittemmin menetettyjen eräalueiden tuotto. Vanhaa vajaaseen 80 hopeataaleriin noussutta vuotuista veroa vähennettiin nyt peräti kolmanneksella runsaaseen 53 hopeataaleriin. Vaikka Simon Perinpoika oli aikanaan moittinut äitipuolensa tilanpitoa, pidettiin Timilän kuntoa keskinkertaisena verrattuna seudun muihin taloihin.
Rapolan Timilän omistaja 1686-1690.