Carl Carlsson Ruuth (1650)

Birth1650 Sääksmäki
Death27.05.1716 Ruotsi
ProfessionRatsumestari
FatherCarl Persson Ruuth (1621)
MotherAnna Göransdotter Nötebom (1621)
Partner Barbro Juhanantytär Gartzia (1659)
Child 1Carl Johan Carlsson Ruuth (1685)
Child 2Elisabet Carlsdotter Ruuth (1687)
Child 3Anna Christina Carlsdotter Ruuth (1689)
Child 4Gustaf Carlsson Ruuth (1690)
Child 5Annika Carlsdotter Ruuth (1693)
Child 6Jöran Carlsson Ruuth (1695)
Child 7Carl Carlsson Ruuth (1696)
Child 8Gustaf Carlsson Ruuth (1696)
Child 9Margareta Carlsdotter Ruuth (1697)
RemarksRatsumestari, tilanomistaja. Korpraali 1682- , kortteerimestari 1695- , ratsumestari 1696- . Omisti Sääksmäen Rapolan ja Toppolan kartanot.
Isonvihan aikana Rapolan kylä näyttää autioituneen täysin. Papusen kohtalo sinetöityi jo 1690-luvun kuolonvuosina. Timilän ratsutila tyhjeni puolestaan vähän ennen venäläisten tuloa. Autio kylä sai hetkellisesti vieraita asukkaita. Sota-aika toi Sääksmäelle pakolaisia kuten Lars Olofinpojan ja hänen vaimonsa Valborgin, joiden tytär syntyi Rapolassa 1.10.1714. Kun sotavuonna 1721 päättyi Uudenkaupungin rauhaan, olot Suomessa olivat sekavat. Suuri osa maan taloista oli autioina ja useimmat muutkin rappiolla. Kartanot olivat pahiten kärsineiden joukossa, sillä niiden isäntäväestä pääosa oli paennut Ruotsiin. Venäläisvallan aikana ja vielä rauhan tultua isännättömät suurtilat houkuttelivat Suomeen jääneitä säätyläisiä. Esimerkiksi vouti Gabriel Voivalenius asettui Ikkalaan. Hänen veljensä, vuonna 1714 kuolleen Sääksmäen kirkkoherra Elias Voivaleniuksen nuori vävy Eric Forell otti puolestaan Rapolan autioituneen Timilän viljelykseen vuonna 1721. Heti tämän jälkeen hän korjasi Rapolassa yhden pirtin ja rakensi yhden uuden navetan. Vuonna 1700 syntynyt Eric Forell oli Karjaan Mustion ruukinsaarnaajan Samuel Foreliuksen poika. Hän lienee tullut Sääksmäelle aluksi Kärjenniemen Nissilään, johon olivat vuosisadan vaihteessa asettuneet hänen kumminsa tullimies E. Bjur ja tämän puoliso Märta Forelia. Eric Forell avioitui Christina Voivaleniuksen kanssa. Nuoripari viljeli vuonna 1722 Rapolaa apunaan kaksi renkiä ja kaksi piikaa. Vuotta myöhemmin heille syntyi Rapolassa tytär, mutta jo saman vuoden aikana Forell jätti tilan lampuoti Johan Simoninpoj an vilj eltäväksi. Pian tämän jälkeen heidän oli väistyttävä Timilästä, kun ratsumestari Carl Ruuthin jälkeläiset palasivat peräämään oikeuttaan suvun vanhaan rustholliin. Johan Simoninpoika jatkoi lampuotina Timilän viljelyä, kun taas Eric Forell muutti perheineen Helsinkiin, missä hänestä tuli kaupunginkirjuri. Forellin kunnallinen virkaura
huipentui vuonna 1734, jolloin hänet valittiin valtiopäiville edustamaan Helsinkiä. Kuten jatkossa näemme, perheen yhteydet Sääksmäelle eivät kuitenkaan katkenneet.
Ratsumestari Carl Carlinpoika Ruuthin kahdeksasta lapsesta vain vuonna 1687 syntynyt Elisabeth ja kymmenen vuotta nuorempi Margareta elivät aikuiseen ikään. Elisabeth oli vuonna 1706 avioitunut luutnantti Gustaf Brunow'n kanssa. Palattuaan pakomatkalta he ottivat Timilän tilukset takaisin Ruuthien jälkeläisten haltuun.
Rapolan Timilä oli tuhansien muiden talojen tapaan rappeutunut isonvihan aikana. Taloa hetkellisesti hallinneen luutnantti Gustaf Brunow'n toimesta tilalla toimitettiin 6. lokakuuta 1724 katselmus, jossa selvitettiin venäläisten sekä autioitumisen aiheuttamat tuhot. Rapolan Timilässä oli tuolloin yksi vanha asuinrakennus eli 1600-luvulta peräisin oleva kartanon päärakennus. Se koostui salista ja kahdesta kamarista. Rakennuksessa oli kaksi savupiippua. Se voitiin kunnostaa vaihtamalla kaksi alinta hirsikertaa, korjauttamalla rakennuksen viisi ikkunaa sekä uusimalla sen katto ja savupiiput. Taloon kuului lisäksi kaksi jo korjauskelvottomiksi rappeutunutta savutupaa. Pihapiirissä oli lisäksi keittiörakennus, jonka seinät ja katto kaipasivat korjausta, sekä yksi vanha tuparakennus. Tuvan alla oli holvattu kellari, jonka halssi oli jo ehtinyt sortua. Timilän rakennuksiin kuului myös riihi, joka katon puuttumisesta huolimatta oli yhä kunnostettavissa. Toisen riihen eteen ei enää kannattanut uhrata aikaa ja vaivaa. Pihapiirin kahteen vilja-aittaan sekä talliin oli katon korjaamisen ohella vaihdettava alin hirsikerta. Neljästä navetasta kaksi oli käytettävissä, kaksi muuta olivat lahonneet korjauskelvottomiksi. Saunaa ja kolmea rehulatoa ei enää kannattanut korjata. Olkikattoista akanahuonetta saattoi käyttää vielä muutaman vuoden. Pelloista kolmasosa oli alkanut metsittyä samalla, kun ojat olivat kasvaneet umpeen. Peltoja kiertäneistä aidoista oli neljäsosa ehditty jo uusia. Humalatarhasta oli suurin osa autioitunut.
Tilan laidunta kuvattiin ahtaaksi ja kuivaksi. Peltojen tapaan niityistäkin oli kolmasosa joutunut metsän valtaamiksi. Niittyjen aidat olivat kaatuneet ja kadonneet, ladoista vain neljä oli jäljellä. Edes metsissä ei ollut kehumista: niistä riitti puuta ainoastaan polttopuuksi ja aidaksiksi. Kalastusmahdollisuuksiakaan ei kehuttu. Timilän mylly oli yhä siinä kunnossa, mihin se oli jäänyt, kun omat sotilaat olivat polttaneet sen vuosikymmentä aiemmin. Tilan huonon kunnon vuoksi katselmusmiehet ehdottivat sille kymmenen vuoden verovapautta.
Olojen vakiinnuttua ratsumestari Carl Ruuthin jälkeläiset pääsivät jakamaan perintönsä. Gustaf Brunow ja Elisabeth Ruuth eivät jääneet Rapolaan vaan saivat osakseen Ritvalan Toppolan. Margaretha Ruuthin ja hänen puolisonsa Per Gustaf Svinhufvudin osuudeksi tuli puolestaan Timilä.
Rapolan Timilän omistaja 1690-1716.